Jouko Holma eli varhaislapsuutensa Soinissa, joka on pohjanmaan itäisin kunta. Perheessä oli kuusi lasta. Isä toimi opettajana ja äiti oli kotiäiti, mutta oli aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Perhe muutti Ähtäriin Joukon ollessa 13-vuotias. Heti sinne muutettuaan Jouko pääsi töihin maatalon rengiksi, jossa hän työskenteli kaiken vapaa-ajan koulun ulkopuolella.
Jouko kävi vähän aikaa karjakkokoulua ja hänestä piti tulla seminologi. Mutta opinnot keskeytyivät ja Holma hakeutui Seinäjoelle ammattikouluun autonkorjauspuolelle. Hän oli ollut pienestä asti kiinnostunut moottoreista ja tekniikasta. Jouko kävi ammattikoulua kaksi vuotta ja teki samalla DJ:n hommia iltaisin. Lopulta kuitenkin kävi niin, että poissaoloja kertyi vuoden aikana sallittua enemmän. Rehtorin ehdotuksesta Jouko päätyi lopettamaan opiskelun ja jatkoi työtään musiikkialalla. Pelkällä musiikin soittamisella ei kuitenkaan pärjännyt ja oli etsittävä muuta työtä. Kaupassa tarvittiin lihatiskille työntekijää. Jouko lähti sitä opettelemaan. Hän oli kahdessa eri kaupassa, samalla hän opiskeli lihamestariksi josta sai lopulta stipendin.
Joukon oma kiputarina
17-vuotiaana Jouko oli metsätöissä perkaamassa metsää myrskyn jäljiltä. Hän jäi kahden tukin väliin, selkäranka murtui ja hän oli kolme viikkoa halvaantuneena sairaalassa. Selkärangan 5-nikama korjattiin muovilla, se oli pystysuunnassa halki. Siihen pantiin muoviside ympärille. Lääkäri sanoi, että 50/50% on mahdollisuudet kuntoutua. Kolmen viikon jälkeen Jouko heräsi siihen, että hän tunsi varpaat, varpaita kutisi. Tunto oli palaamassa jalkoihin ja kuntoutuminen alkoi. Jouko opetteli uudestaan kävelemään.
Myöhemmin hän ajoi kilpapyörällä täyttä vauhtia kaupan seinään, kun pyörän molemmat jarruvaijerit pettivät. Ilmeisesti jo silloin häneltä niskat viottuivat ja puhuminen vaikeutui. Vähän myöhemmin hän ajoi moottoripyörällä maitoauton alle ja liukui sieltä lyhtypylvästä päin. Sen jälkeen hänellä oli jatkuvia päänsärkyjä. Ne eivät kuitenkaan olleet vielä sellaisia, että ne olisivat elämää rajoittaneet, kipujen kanssa pärjäsi jotenkin.
Vuonna 1990 Jouko oli rakentanut Järvenpäähän paritalon. Se oli kaksikerroksinen ja rinteessä. Hän teki silloin myyntiedustajan työtä kosmetiikka-alalla. Illalla väsyneenä kotiin tullessaan hän havaitsi, että olohuoneeseen tulee vettä katon läpi. Hän arveli, että katolla on joku peltinaula noussut ylös, mistä vuoto johtuu. Sen enempää ajattelematta, hän laittoi sellaiset kengät jalkaan, jotka ei millään voi pitää muovitetulla peltikatolla. Hän putosi katolta ja tuli alas jalat edellä. Mutta alla olivat portaat ja porraskaide. Käsi repesi ja kantapäät osuivat portaaseen ja polvesta alaspäin kaikki murskaantui. Nivelsiteet ja lihakset repeytyivät. Nilkkapallot olivat sokeripalan kokoisina palasina. Hän oli pyörinyt pari kolme kertaa portaita alaspäin ja makasi selällään parkkialueella. Pudotessaan hän ehti ajattelemaan koko elämänsä läpi. Ajatus, että nyt tämä on viimeinen reissu. Pojasta ja vaimosta tuli huoli, miten he tulevat pärjäämään. Viimeinen ajatus oli ennen kuin tömähti, ovatko vakuutukset kunnossa. Jouko vietiin Töölön sairaalaan. Yksi Suomen parhaita luukirurgeja leikkasi hänet, leikkaus kesti 14 tuntia.
Holma oli sairaalassa molemmat jalat kipsissä vain viikon. Sitten hän halusi kotiin. Lääkäri vaati, että kotiin päästäkseen piti pystyä kävelemään käytävän päästä päähän ja rappuset kerroksen ylös ja alas. Jouko teki sen sisulla, tuskalla ja hiellä. Kotiin piti päästä, koska talosta oli isot lainanlyhennykset ja siksi ei ollut mahdollisuutta jäädä sairaalaan makaamaan.
Kun hän pääsi kotiin, vaimo toi hänelle sängyn viereen pari termoskannullista kahvia, voileipiä ja työrepun sekä puhelimen. Jouko alkoi tehdä myyntiedustajan työtään soittamalla asiakkailleen kotoa. Hän kertoi, miten oli käynyt ja asioista yritettiin sitten sopia puhelimitse. Myynti sujui hyvin niinkin. Asiakkaat alkoivat sitten jopa soittaa Joukolle päin.
Kun Jouko palasi takaisin normaaliin työelämään, tapaturmasta olivat jääneet jatkuvat selkäkivut ja järkyttävät päänsäryt. Kivut olivat hirvittäviä. Jouko käytti kipuihin vahvaa Dolan-särkylääkettä. Monet yöt hän kulki pitkin portaita ja istui saunassa. Vaimo oli puhelimen vieressä ja kyseli milloin soitetaan ambulanssi. Aamulla hän oli rättiväsynyt, meni töihin ja otti lisää pillereitä, että pystyi tekemään työtänsä. Hän käytti niitä noin 500kpl vuodessa eli yli 10 tablettia päivässä.
Seitsemän vuotta kesti sitä kipuhelvettiä. Hetkeäkään ei ollut, ettei johonkin paikkaan sattunut. Särkylääkkeistä ei ollut juuri apua, vaikka Jouko oli ottanut kolmekin pilleriä. Autolla ajaessa pää tuntui räjähtävän, jos tiessä oli pienikin töyssy.
Kansanparantajalle
Jouko Holma kuuli kansanparantajasta lapissa, joka asui silloin Inarissa ja pystyisi ehkä päästämään päänsärystä. Jouko ajoi Järvenpäästä kaamaseen Inariin. Matkan aikana hän otti kahdeksan tablettia kipulääkettä, että pystyi ajamaan perille. Kansanparantaja oli portailla vastassa. Kun Jouko astui autosta ulos, lapin parantaja sanoi "terve, sullahan on lonkka perseessä."
Siellä oli kahvit valmiina. Heikäläiset tietää milloin joku on tulossa, kahvi oli juuri valunut. He joivat kahvit ja sitten tämä kansanparantaja aloitti hoitamisen. Hän veti Joukon oikeanpuolen lonkan paikoilleen, se oli useita senttejä pakaralihaksen sisässä. Parantaja sanoi, että molemmat lonkat, SI-nivelet sekä vasen olkapää olivat revenneet putamistapaturmassa. Jouko oli kyllä treenannut aikaisemmin, nyrkkeillyt paljon, oli notkeutta ja voimaa, mutta putoamiställi oli ollut armottoman luja. Kansanparantaja tutki kokonaisvaltaisesti ja sanoi selkärangassa olevan monta nikamaa murtunut, häntäluussa kaksi nikamaa, alaselässä kaksi nikamaa, yläselässä kaksi nikamaa sekä kaularangassa kaksi nikamaa. Lisäksi kallolaatta oli murtunut ja sen reuna oli painunut pääkallon sisälle aiheuttaen ne valtavat päänsäryt. Kansanparantaja aukaisi vielä lukkiumat Joukon niskanikamista. Päänsärky loppui siihen. Hoidon jälkeen Jouko oli niin väsynyt, että ei pysynyt kunnolla pystyssä. Parantaja kehotti laittamaan sohvalle pitkäkseen. Niin Holma nukkui siinä yli vuorokauden.
Ajatus lähti itämään
Kiinnostus asiaan heräsi, miten tämä voi olla näin yksinkertaista. Jouko oli käynyt monella eri lääkärillä, kiropraktikolla sekä naprapaatilla hakemassa apua jatkuviin koviin kipuihin. Mistään ei ollut apua. Ja nyt kouluja käymätön kansanparantaja sai häneltä helvetilliset kivut pois.
Jouko soitti entiselle työnantajalle kauppaan. Sinne tuli kerran viikossa liharekka ja lihat leikattiin yöllä. Jouko pyysi päästä sinne töihin. Lisäehtona oli, että hän halusi ainoastaan possunruhoja leikkaamaan. Hän sai työpaikan. Työssään hän halkaisi ruhoja ja alkoi tutkia sian lantion rakennetta. Hän totesi, että monella possulla lantio (SI-nivel) ei ollutkaan paikallaan. Myös monia possuja löytyi, joilla ei ollut lonkkanivelet paikoillaan. Sitten Jouko haki kirjastosta lääketieteen kirjoja ja alkoi tutkia ihmisen anatomiaa ja hermostoa. Hän huomasi, että possun ja ihmisen tukirakenne on hyvin samankaltainen, joten miksei ihmiselläkin voisi olla samoja ongelmia kuin mitä hän possuilla havaitsi.
Jouko kävi näitä asioita läpi Niemelän Pekan (hieroja/ kansanparantaja) sekä erään toisen kansanparantajan kanssa. Jouko alkoi ensin kokeilla kehittämäänsä jäsenkorjausta tuttavilla, kavereilla sekä sukulaisilla. Hän kiersi silloin Suomea muuta työtä tehden, mutta alkoi tehdä kansanparannusta vapaa-ajallaan.
Jouko Holma kertoo opetelleensa oman menetelmän, jota ei muut käytä. Hän on opetellut menetelmää itsenäisesti jo yli 10-vuotta. Sitäkin ennen hänellä oli kokemusta "jäsenkorjauksesta" nyrkkeilytaustansa taholta. Muun alan taitajia on, mutta tämän metodin taitajia ei ole. Harjoittelun kautta hänestä on tullut Mestarikansanparantaja. Silti tänäkin päivänä tulee vastaan asioita, joita joutuu pidempään miettimään, mistä ongelma johtuu ja miten pystyy auttamaan. Jouko ei nimitä ihmisen anatomiaa lääketieteen termein vaan käyttää satoja vuosia vanhoja perinteisiä kansanparantajien termejä. Hän on oppinut käsillä löytämään ne paikat, joissa hermosto on jumissa ja vapauttamaan niitä. Lisäksi hän on oppinut laittamaan jäseniä paikalleen miettimällä, missä asennossa ne pitää laittaa ja missä ei.
Ihmisten sairaskertomuksia Jouko ei juurikaan tarvitse. Hän näkee jo päälle mitä korjattavaa ihmisissä on. Kipujen aiheuttajan löytymiseen riittää erittäin tarkka kokonaisvaltainen havainnointi ja päättelykyky. Hänen poikansa on kuusivuotiaasta asti pystynyt muutamassa sekunnissa havaitsemaan, missä ihmisellä on vikaa. Hän on hämmästyttänyt tiedoillaan jopa professoritason ihmisiä. Lähes kaikista potilaista näkee jo heti päälle isommat viat: Lantion vinous, huono ryhti, niskan vinous, jne.
Hoidettuja:
Jouko on laittanut kahdeksan ihmistä rullatuolista kävelemään.
Yksi on ollut jopa paaripotilas tullessaan hoitoon. Sari oli 31-vuotias nuori nainen. Iho oli harmaa. Hän oli käytännössä täysin vuodepotilas. Hän ei pystynyt seisomaan puolta tuntia omin jaloin, eikä pesemään hampaita itse tai harjaamaan hiuksia. Kädet eivät pelanneet. Hänellä oli henkilökohtainen avustaja. Sari tuli hoitoon kyynärsauvojen kanssa. Hän lähti pois kyynärsauvat kainalossa. Mikä elämänilo, mikä silmien loiste, kun hän tuli kuntoon. Sari juoksee nykyisin 5kilometrin pururatalenkkejä ja potkii palloa lasten kanssa. Syksyllä Sari soitti Joukolle ja varasi hoitoaikaa. Hän oli ollut vanhempiensa kesäpaikalla ja niittänyt 1,5 tuntia heinikkoa, selkä oli vähän naksahtanut kiertoliikkeessä ja kipeytynyt. Sari kävi hoidossa ja voi taas hyvin.
Eräs tapaus Tero, siihen aikaan 22-vuotias oli197 cm pitkä ja painoi 135kg. Hänellä oli hirvittävästi olkapäät vinossa ja jatkuvat kivut käsissä. Hän oli käynyt OYKS:ssä lääkärillä, joka oli sanonut hänellä olevan heikot lihakset. Tero oli suuttunut ja lyönyt nytkin pöytään ja sanonut, täältä nousee 190kg penkistä, paljonko nousee sieltä. Ensimmäisen kerran, kun Jouko näki Teron, laitettiin olkapäät ja solisluu paikoilleen. Se oli mennyt synnytyksessä pois paikaltaan, koska poika oli ollut 7-kiloinen syntyessään ja synnytys oli ollut vaikea. Hän oli kävellyt koko elämänsä vinossa. Joukon käsittelyn jälkeen hän tuli kuntoon ja tekee isänsä saneerausfirmassa rappaustöitä, joka ovat todella kovaa työtä. Sitten kun on ensin paikat kunnossa ja voimaa, ei ole minkäänlaista ongelmaa.
Eräs mies joutui selkäkipujen vuoksi pitämään teräsliivejä. Hän tuli Joukolle hoidettavaksi Iisalmesta. Hoidon jälkeen hän tunnin pyöri liivit kainalossa huoneessa. Vuotta myöhemmin Jouko tapasi tämän miehen. Hän käveli kuin nuori poika, oli eläkkeellä jo. Selkä ei ollut kipeä, teräsliivejä hän ei hoidon jälkeen ollut tarvinnut. Hän kertoi, miten ihanaa on olla eläkkeellä, asua järven rannassa ja kalastella. Mahtavaa elää kivutonta elämää.
Eräs norjalainen poika oli ehkä 13-vuotias ja hänellä oli erittäin paha pihtikinttuisuus. Hänen isänsä selkä oli aivan valtavalla notkolla ja heillä molemmilla oli jatkuvia kipuja. Isältä oli molemmat lantionikamat pois paikoiltaan ja ristiluu irti sekä molemmat lonkat pois paikoiltaan. Lisäksi vielä polvi ja olkapäät olivat pois paikoiltaan. Jouko hoiti heidät, käytti peilin edessä katsomassa onko muutosta tullut. Isä ja poika eivät meinanneet käsittää, kuinka tämä on mahdollista. Isä kätteli moneen kertaan, tämä on uskomatonta. Miten voi olla näin? Ei satu mihinkään, näkee itse miten valtava muutos on tapahtunut ryhdissä ja noin puolessa tunnissa.
Joukon luona on käynyt lisäksi noin 45 MS-tautipotilasta, 50-60 reumaatikkoa, yli 500 fibromyalgiapotilasta jne. Jouko ei sano, että pystyisi kaikkeen. Mutta ei ole olemassa sellaisia sairauksia, missä ei voi auttaa. Jos joku paikka on kulunut, uusia osia ei pysty sinne luomaan, mutta kipuja voi usein helpottaa. Tapaturmat ja luunmurtumat ovat asia, niissä tarvitaan lääkäreitä. Holman mielestä nykyisin tehdään paljon leikkauksia turhaan, kuten nilkka, polvi -ja selkäleikkauksia. Leikkausten sijaan pitäisi korjata lantion ja lonkkien virheasentoja, jotka aiheuttavat ennenaikaisia kulumia nivelissä ja turhia leikkauksia.
Hoidon onnistumiseen voi vaikuttaa jokainen itse hyvin paljon. Jokaiselle annetaan kirjalliset hoito-ohjeet, miten pitää voimistella, venytellä ja mitä ei suositella tehtäväksi. Hoidossa Jouko tekee puolet ja toinen puoli pitää jokaisen tehdä itse. Esim. jos jalkalihaksiin pitää tulla 6 cm lisää, lihakset eivät hetkessä veny tarvittavaan mittaan. Vaan niitä tarvitsee venyttää. Toinen puoli hoidon onnistumisesta jää potilaalle itselleen. Joskus tulos riippuu kuinka hyvin hän noudattaa ohjeita.
Pohdintaa:
Monet selkäleikatut kysyvät, voiko selkää käsitellä, onko halvaantumisvaaraa? Tämä hoitomuoto ei ole voimalaji. Selkärankaa ei voi ihmisvoimin vahingoittaa millään tavalla, ellei ole täysi idiootti.
Suomessa on todettu noin 75% kansasta kärsivän jatkuvista liikuntaelinvaivoista. Kolme vuotta sitten tehtiin pohjois-pohjanmaalla 12-15-vuotiaille nuorille tutkimus, Sataselkä-projekti, jossa todettiin joka neljännen nuoren kärsivän jatkuvista selkäkivuista ja joka kolmannella kipuja oli silloin tällöin. Tyypillisiä oireita on notkoselkä, takamus taaksepäin, eteenpäin työntynyt kaula, hartiat edessä sekä liian köyry yläselkä. Tutkimuksen teki dosentti ja se tehtiin Pietarsaaressa. Dosentti kauhisteli, miten nämä nuoret jatkossa pärjäävät, kun jo näin nuorena on kovia selkäkipuja. Tutkimuksen pohjalta aloitettiin ryhtitunnit. Niillä opetetaan pitämään oikeata ryhtiä. Tutkimuksen pohjalta voimistelua ja liikuntaa pitää lisätä, lihaskuntoa pitää saada paremmaksi. Miten ihmeessä se on mahdollista, jos si-nivelet ja lonkat ovat pois paikoiltaan? Ihminen ei pysty pitämään ryhtiä, vaikka olisi miten hyvä lihaskunto, jos lantion alueella on virheasentoja!
Suurin osa vanhuksista makaa turhaa terveyskeskusten vuodeosastoilla. Käytetään valtavia määriä yhteiskunnan varoja siihen, kun ei ymmärretä, miten heidät saataisiin kävelemään. On ihmisiä, jotka ovat etsineet 10-20 vuotta apua vaivoihinsa, käyttäneet rahaa siihen tuhansia euroja. Ihmisille on määrätty valtavia lääkemääriä ja suolistofloorat on sitten pilalla lääkkeiden takia. Perusasia - lantion virheasennot - ovat korjaamatta, jolloin vaivat tulevat vain pahenemaan.
Opettaminen:
Ihmisiä, joita Jouko oli hoitanut, olivat kiinnostuneita oppimaan jotakin itsekin ja kysyivät opettaisiko Jouko heitä. Jouko toivookin työlleen löytyvän jatkajia. Hän saattaa olla Euroopassa yksi harvoista, joka kokonaisvaltaisesti ymmärtää ja osaa auttaa ihmisiä kivuissaan. Lääketiede hakee vikaa selkärangasta, mikä ei ole vika vaan seuraus. Lääketiede opettaa antamaan lääkettä vaivoihin, mutta ei poistamaan syytä.
Jouko Holma opettaa mielellään uusia kansanparantajia, Method Holman taitajia. Kuusi oppilasta on nyt opetettu kansanparantajaksi. Joukon oma terveys ja paikat eivät kestä tehdä työtä enää täysipainoisesti, senkin vuoksi hän opettaa ja jakaa tietoaan sitä haluaville.
Äskettäin Joukoa pyydettiin Autraliaan. Yksi Joukon oppilaista, Timo Maaranen, lähti opettamaan sinne 2,5 viikoksi Method Holmaa, minkä nimen Timo on antanut hoidolle. Hänelle ja koko perheelle maksettiin lennot, täysi ylläpito ja palkka. Viimeksi Joukoa on kysytty Norjaan, mihin hän on suunnitellut lähtevänsä yhden oppilaansa kanssa. Jos tällainen osaaminen on, ollaan Norjassa valmiita opettelemaan ja valmiita tulemaan tarvittaessa vaikka Suomeen asti opettelemaan.
Miksi tehdä työtä, jota yhteiskunta ei arvosta eikä hyväksy?
Jouko sanoo hoitamisen olevan hänelle lahja siinä missä kenellä hyvänsä osaajalla. Toisilla on synnynnäinen lahja musiikkiin tait taiteeseen tai urheiluun. Joukolla se on jäsenkorjauksen ja kipujen hoitamisen lahja.
Rahan vuoksi tätä työtä ei kannata tehdä. Työ on äärettömän raskasta, mutta se antaa myös paljon. Kansanparantaminen on elämäntehtävä, ei työ. Se on ainutkertaista hoitoa, jota tehdään täydellä sydämellä. Avuntarvitsijoita riittää. Työ ei tule loppumaan.
Jouko on kiitollinen siitä, että on saanut nähdä hyviä tuloksia työstään sekä kiitollisia ja onnellisia ihmisiä. Se on lähde, joka antaa hänelle paljon lisävoimia.
|
|
|
Miksi lääketiede ei usko tähän? Ehkä seuraava hiukan selventää asiaa...
Lääkäreiden käytännön anatomian ja fysiatrian osaamattomuutta valitteli lääketieteen ja kirurgian tohtori ja fysiologian professori emeritus Osmo Hänninen YLE:n radion haastattelussa Torstaina 7.2.2008. Ylen aikaisen keskipäivän kontaktiohjelmassa oli teemana kansanparannus, toimittajana Olli Ihamäki:
Haastattelun alustus: "Tiedetään kuitenkin, että monet lääkärit ovat kayneet kansanparantajan pakeilla, kun eivät ole muuten saaneet apua muun muassa selkävaivoihinsa."
Lääketieteen ja kirurgian tohtori ja fysiologian professori emeritus Osmo Hänninen kertoi:
"Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska ja hänen työryhmänsä on tehnyt siellä (Kaustisen kansanlääkintäkeskus) useina vuosina kokeita ja osoittaneet, että nämä manuaaliset käsin tapahtuvat kansanparannusmenetelmät on ihan tosissaan parempia kuin ne joita normaali terveydenhuoltokoneisto käyttää hyväksi."
Ja Hänninen jatkaa:
"Olemme Kuopiossa (yliopistossa) toistaneet nämä ja se pitää tosiaan paikkansa"
Toimittaja kysyy: "Pitäisikö tämän koululääketieteen kuunnella kansanparantajia herkemmällä korvalla?"
Osmo Hänninen vastaa: "Näin pitäis tehdä!"
Loppuosaa haastattelusta ei ollut enää saatavilla, mutta muistelen, että loppuosassa Osmo Hänninen valitteli, ettei lääkäreille enää opeteta fysiatriaa eikä tavallisille lääkäreille juuri käytännön anatomiaakaan. Vain lähinnä lääkkeiden määräämistä. Ja hän valitteli myös sitä, ettei ihmisten hoitaminen ole enää lääketiedettä vaan lääketehtaiden lääkekokeilua.
Anatomian historiaa
Andreas Vesalius s. 1514 - k. 1564
Andreas Vesalius kirjoitti yhden ihmisen anatomian historian vaikutusvaltaisimmista teoksista, De humani corporis fabrica ("Ihmisruumiin toiminnasta"). Vesaliusta pidetään lääketieteessä nykyaikaisen anatomian isänä.
Vesalius oli jo omana aikanaan huolissaan lääketieteen anatomian opetuksesta, koska eräissä oppilaitoksissa opeteltiin vain kirjoista, ei lainkaan käytännössä. Vesaliuksen mielestä anatomiasta oppi enemmän lihatorin leikkaajilta kuin skolastisilla anatomian luennoilla:
"They merely chop up the things which are to be shown on the instructions of the physician, who, having never put his hand to cutting, simply steers the boat from the commentary-and not without arrogance. And thus all things are taught wrongly, and days go by in silly disputations. Fewer facts are placed before the spectators in that tumult than a butcher could teach a doctor in his meat market. I shall not mention those schools where they hardly ever think of dissecting the structure of the human body, with the result that ancient medicine declined from its pristine glory years ago."
Stanford University - History of Medicine - Andreas Vesalius
Andreas Vesalius’ PREFACE to his books On the Fabric of the Human Body